Arwon Sanomat

"Niin, kiitos kutsumasta. Tässähän minä nyt olen, papereineni kaikkineni. Ja kiitos sinne vain Kristo kyydistä. Kun minä sanoin, että eihän se ole kuin 55 kivenheittoa tänne. Niin kyllä minä laskin, kyllä siinä oli 57. (Arvo tuli Kriston kyydissä hänen työpaikalleen Tuusulaan ja kivenheittojen matka tarkoittaa matkaa Tuusulasta Keravalle, Helgen kotiin Rumpulaan)

On myös niin kuulkaas. Tässä ajassa tämä toistemme kuuleminen, kuunteleminen ja niinkuin Meriam sanoi, läsnäoleminen, se on kyllä avainjuttu. Jos ajatellaan, että meidän kaikkien tulisi kuunnella toisiamme enemmän kuin olla äänessä. Mutta jos me kaikki heittäydymme kuuntelemaan, niin kuka sitten puhuu. Mutta se ei ole itsetarkoitus olla äänessä. On hyvin arvollista kuunnella ensin kaikkia. Tahdon tällä vain korostaa sitä, että lähtökohtana on se, että ensin kuunnellaan. Kuunteleminen on enemmän läsnäoloa kuin puhuminen. Minä sitä vaan, että kun kuunnellaan, kun ollaan läsnä ja avaudutaan, ja kuunnellaan sitä kaikkea. Niin se on avoimempaa kuin se puhuminen, ja itsensä ilmaiseminen, koska silloin kun puhutaan, ollaan tiiviimmin siinä mitä ilmaistaan. Niin se on silloin suppeampaa siinä mielessä.

Niin se Jaakkohan tästä läsnäolemisesta tietää aika paljon. Sillä tietämisellä minä tarkoitan sitä henkistä oivaltamista.

Kyllä tässä uudessa olemisessa on paljon kysymys siitä, että ollaan läsnä sen kanssa mitä minä nyt olen. Miksi minä olen tullut päästyäni tähän. Ei niinkään se mitä minä olen tehnyt tai ollut ennen, koska se on ikäänkuin pinnan alla. Ja kun ollaan vapaasti tässä pinnalla sellaisina miksi me ollaan tultu tähän hetkeen päästyämme, niin silloin koko oivalluksen ja inspiraation kenttä on kirkkaampi. Läsnäolossa on kyse myös siitä, että ollaan tässä sellaisina kuin nyt ollaan.

Niin, tällä tahdon ilmaista myös sitä, että on arvollista niin itselleen kuin kaikelle läsnäolevalle olla sellainen kuin on. Koko elämä ja kaikki elämät ovat tuoneet sinut tähän hetkeen sellaisena ja sellaiseksi, kuin nyt olet. Niin on erittäin arvollista kaikelle, itselle ennen kaikkea, olla oma itsensä. Vain silloin voi olla täydellisesti läsnä. Koska jos et hyväksy itseäsi, niin silloinhan sinä pyrit jonnekin tai joksikin muuksi, etkä voi olla niin hyvin läsnä. Eli korostan: läsnäolemisessa on paljon kysymys itsensä hyväksymisestä täydellisesti. Se taas johtaa tietysti siihen, että silloin sinä hyväksyt muutkin sellaisina kuin he ovat tultuaan tähän pisteeseen asti ja silloin hekin voivat olla paremmin läsnä, koska heidän ei tarvitse pyrkiä miksikään muuksi kuin mitä he ovat.

Luomisessa on myös paljon kysymys läsnäolosta ja itsensä hyväksymisestä koska siltä pohjalta ei ole häiriötekijöitä. Kun sinä annat lähtökohdan eli oman itsesi ja kaiken sen, mikä on läsnä luomisen hetkessä, olla vapaa. Kuinka sinä voisitkaan luoda kyllin hyvin, jos et hyväksy sitä mitä olet.

Niin, tämä nyt oli sitä yhtä asiaa. Sitten minä voisin vähän toistakin.

Minä vaan sitä kun minä sieltä ikkunasta katselen sitä pihaa ja koivuja. Se on pieni alue, ei mikään suuri metsä, mutta riittävä minulle. Kyllähän minä sitä metsää löydän, jos minä tarvitsen. Minä jos jotain siellä tahdon itsestäni ilmaista, minä ensin katselen sitä pihaa ja koivuja. Silloin minä olen täysin tässä ja nyt. Ja siitä hetkestä on sitten hyvä luoda sitä jotain, mitä milloinkin nyt tarvitsee. Ja ainahan sitä tarvitsee yhtä ja toista.

Minä sinne Pyrinäkeskukseen menen konsultoimaan. Luennoimaan. Koska minulla on kerrottavaa. Kun minua sinne pyydettiin, että jos voisin tulla kertomaan näille nuoremmille. En minä nyt joka paikkaan laita sitä yhtä ja toista, vaikka onkin kerrottavaa yhtä ja toista.

Sen verran voisin sanoa yhdestä toisesta asiasta. Että tässä ajassa ihmisten rakentamat energiakentät, tekniset energiakentät, ovat olleet meille hyvinkin hankalia. Ennen oli helpompaa. Mutta nyt on menty kynnyksen yli. Tulevina aikoina tekniikka muuttuu paljon ja kentät eivät sitten ole meille niin haitallisia. Nämä korkeammat henkiolennot ovat puhuneet tästä muutoksesta, mikä lähitulevaisuudessa tapahtuu tässä energiamielessä. Usein on niin, että ne energiat, jotka teille ovat haitallisia, ovat myös meille. Usein ne ovat meille vielä haitallisempia, koska me elämme täällä korkeampivärähteisessä maailmassa ja me tunnemme ne silloin voimakkaammin kuin te.

Tässä voisi sanoa, että leipälapio kunniaan. Tämä vertaus tuli vain siitä, että kun ajatellaan sitä vanhaa leivinuunia joka tulella lämmitettiin ja sitten sillä pitkällä leipälapiolla ne leivät sieltä otettiin, niin mikäpä oli uunin pankolla ollessa. Mutta menepä nyt hellan päälle. Niissä molemmissa voi olla se sama lämpö, mutta se kenttä minkä se hella tekee, ei siellä voi olla. Niin, niistä mikroaaltouuneista en nyt viitsi puhuakaan. Kyllä sen hyvin tiedätte itsekin.

Oliko siinä jo monta riviä?"

Vastaamme Arvolle, että tämä oli runsas kirjaus. Niin riveiltään kuin sisällöltäänkin. Kysyn Arvolta, olisiko arvollista alkaa julkaista Helgen blogissa Arvon Sanomia. Arvo innostuu. Hän voisi olla Arvon Sanomien toimittaja, ja haastatella luonnon väkeä. Sitten tekisimme yhdessä kirjauksia näistä haastatteluista.


Seuraavaan kirjaukseen,

arvollisesti
Arvo, Marja ja Helge