Minne sanat menevät

Arvo: "Minne sanat menevät, kun ne on sanottu? Kun sanat on kirjoitettu ylös, niin nehän pysyvät siellä, mihin ne on kirjoitettu niin kauan kuin se paperi on olemassa. Mutta sen jälkeen, kun ei ole enää niitä rivejä, niitä kirjoja; mitä tahansa, mihin sanat on ylös laitettu, niin rivien välit ovat kuitenkin aina olemassa. Ne ovat aina niissä tunteissa ja oivalluksissa, mitä on syntynyt. Siitähän kaikissa sanoissa, sanotuissa ja kirjoitetuissa, on kysymys.

Sanat ovat vain työkalu ymmärryksille ja oivalluksille.

Se, mitä ne lukijassa synnyttävät; se on se pysyväinen ja asian tarkoituksellinen osa.

Tulevina aikoina kun kommunikointi on enemmän telepaattista, ei sanoja enää tarvita. Kommunikoidaan vain suoraan rivien välien avulla. Niin kuin aina on kaikissa ajoissa vanhoja työkaluja, jotka eivät enää sovi uuteen tekniikkaan; niin kirjoituskin tulee jäämään, kun herkkyys kaikilla kasvaa ottamaan vastaan suoraan näitä rivien välejä.

Mutta niinpä sanonkin tälle kirjoitukselle, että hyvä ystävä, emme me sinua vielä jätä. Meillä on vielä monta, monta riviä kirjoitettavana.

Niinpä nämäkin rivien välit ovat synnyttäneet Sinulla, rakas lukija, ajatuksia ja oivalluksia. Siitä kaikessa kirjoituksessa on kysymys. Ja minkälaisia suunnattomia maailmoja on luotu niillä rivien väleillä, tai paremminkin sillä tekstillä, josta kumpuaa se rivien välinen maailma, jonka lukijansa luo. Ja mitä ihminen sitten muistaa myöhemmin Ei hän ajattele, että olipa kauniita rivejä sivulla 37, vaan hän muistaa sen tarinan, ja sen maailman: miten hän sen näki ja mitä se hänessä liikutti. Niinpä ne rivityökalut jäivät sinne kirjaan, ja se rivien välinen maailma siirtyi Sinuun, lukija.

Tästä minulla tuli tämä ajatus, että minne sanat ja rivit katoavat, kun ne on luettu ja oivallettu. Tarina aina säilyy."