Luonnonhenkikäynti Valamossa

Arvo:
"Tämä nyt olisi sitten Arwon Sanomien toimituksen toinen kesäretki. Porwoossa tuli jo käytyä."

Marja:
"Istumme keinussa Hirvijärven rannalla. Tuulee kowaa ja hellepäivä kohoaa pian lakipisteeseensä."

Arvo:
"Mieliinpainuwaa minulle oli Valamossa käydessä ensinnäkin, että pääsin Marjan ja Helgen kanssa ja kyydissä sinne käymään, joka sinänsä on jo aika tawatonta. Mutta se, että Hirvijärven peikkowanhimmatkin, Purra ja Siivi, rohkaistuiwat lähtemään mukaan. Ja wielä se, kaiken kukkuraksi, että menimme tapaamaan Valamon suurhaltioita Eliasta ja Levinaa. Onhan siinä nyt muistelemista sitten kerrakseen."

Marja:
"Sinulle, lukija, jolle luonnonhenget owat uudempi tuttawuus: luonnonhenget owat hywin paikkarakkaita ja saattawat wiettää koko elämänsä samassa paikassa. Tämä woi tarkoittaa jopa tuhatta ihmisen ajanlaskun mukaista wuotta. Me Helgen ja perheeksi muodostuneen luonnonhenkikokoonpanomme kanssa rikomme rajoja kulkemalla yhdessä heidän kanssaan, missä liikummekin. Rohkeat ystäwämme, tutuiksi tultuamme, kulkewat kanssamme ihmisen maailmassa kuin konkarit konsanaan. Yhteisillä matkoillamme luonnonhenget kohtaawat toisiaan ja solmiwat yhteyksiä keskenään. Me opimme lisää heistä ja he päästessään kulkemaan katsowat kaikkea uudesta perspektiiwistä. (Perspektiiwit owat olleet tämän kesän hitti Pyrrin johtamassa Pyrinäkeskuksessa. Ne ansaitsisiwat aiwan oman artikkelinsa.)"

Arvo:
" ... mutta sanottakoon se nyt niillä riweillä. Ja ennen kaikkea niiden wäleillä. Riwien wäleistä paistaa: ohhoh!

Muutenkin luonnonhenkiwäen kanssamatkustajia oli melkoinen joukko mukana. Ja jokainen wie sitten kotiinsa monenlaisia wiestejä ja ajatuksia. Meillä on omia tapojamme wiestiemme wälittämiseksi. Mutta tämä nyt on warmasti niitä erikoisimpia. Näin meillä kyllä riittää moneksi, moneksi illaksi kertomista ja näitä tarinoita warmasti puhutaan ja kysytään uudestaan ja uudestaan. Koska meidän maailmassamme ei juuri paljon asioita kirjoitella, waan ne kerrotaan niissä hetkissä, joissa tarinoita kerrotaan. Ja niinä iltoina kuulee taas monta kertaa: "Ja mitä ne sitten sanoiwat?"

Heinäveden Valamon paikka jo energiapaikkana sinänsä on hywin woimallinen. Woimallisia paikkoja Maapallolla on paljon, mutta minäpä nyt en ole näin woimallista paikkaa nähnyt, kun en paljon ole liikkunut. On helppo palata niihin tunnelmiin sitten omassa hiljaisuudessa mökillä. Woin muistella lämmöllä niitä juttutuokioita siellä, paikallisten kanssa, jos niin woi sanoa. Ja woihan sitä sanoa, kun minä kerran sanon.

Keskustelimme Eliaksen kanssa siitä, kuinka tämä paikka alunpitäen weti puoleensa tämän Valamon luostarin perustajat. Koska siinäkin oli sormensa pelissä juuri tämän paikan haltioilla, jotta se tulewa luostarin pyhyys ja hiljaisuus tukisi paikan alkuperäistä energiaa ja toisinpäin niin, että molemmat saisiwat olla rauhassa ja suojassa ja wahwistua näitä tulewia aikoja warten. Uskonnoista en tiedä, mutta kun wain katsoo energian pyhyyttä ja energian laatua, niin se mikä tässä ajassa Valamossa on, on juuri sitä, mitä on tarkoituksella waalittu tulewia aikoja warten.

Niin, näitä minä olen pohtinut ja tulenpa wielä pohtimaan ja miettimään useamman kerran. Niinkuin niitä nyt pohdin tässä Hirvijärveä katsellen Marjan ja Helgen kanssa, näin toimituksen kesken."