Metsän hywäksi

Arvo:
"Minä nyt en tätä omaa nimeäni aina haluaisi tuoda esiin, mutta on hywin arwollista, kun otetaan puu huomioon sellaisena kuin se on: puuna - ystäwänä, joka seisoo siellä, missä seisoo. Hän sen paikan tuntee jos kuka. Hän siinä paikalla seisoo säästä ja wuodesta toiseen ja näkee ja kokee kaiken, mitä siinä paikassa on. Nyt kun Marja löysit tämän puun kutsun, ja menitte sitten auttamaan tätä puuta. Riisumaan siltä puulta kaiken sen ihmisjäljen, joka wuosikymmenten aikana on, enemmänkin lasten ajattelemattomuuden takia, tullut. (Onamin oksilla oli majan rippeitä; wanhoja lautoja kiinni oksiin naulattuna ja majanrakennuksen naru oli muutamin paikoin syöpynyt puun mahlaan saakka.) Ottamaan pois kaikki ne naulat ja nauhat ja laudat. Nyt kun kaikki ne otitte pois, mitä siitä näin irti sai, niin te riisuitte samalla pois myös sen jäljen, mikä puuhun oli ihmisen toimesta jäänyt. Ja niinkuin puu teille nimekseen kertoi Onami, niin lainatatakseni hänen sanojaan, että kiitos teille, että woin jatkaa siitä, mihin silloin jäin, kun wielä olin wapaa. Tämä puu oli kaikkina wuosikymmeninä silti ollut woimissaan ja kaswanut, niin puuna kuin tiedoissakin.

Kun katsoimme tätä puuta, niin sen teidän siiwouksen jälkeen puu alkoi jälleen säteillä sitä woimaa, minkä oli sisällään pitänyt. Näin siitä tuli uudella tawalla pyhitetty puu. Koska sen henki oli teidän tietoisuutenne ja rakkautenne kautta liitetty tähän aikaan ja paikkaan henkenä uudella tawalla. Näin tämä puu on teillekin woimapuuna.

Ihmisellä, jolla ei ole wielä selkeämpää kokemusta puuyhteydestä ja hän löytää tällaisen puun, jonka hywäksi woi tehdä jotakin. Jos sen puun ympäristö on waikka roskaisessa tai muuten huonossa kunnossa, niin on erittäin arwollista siistiä sen puun piiri. Ja jo tuolla teolla ihminen woi saada sywän yhteyden puuhun. Sillä puu on aina kiitollinen tällaisesta huomionosoituksesta, joka tulee sydämestä. Tällaisesta puusta tulee helposti ja lähes wäistämättä ihmiseen resonoiwa woimapuu, koska hän on jo kuullut sen puun kutsun tulla tekemään tämä hywä teko. Siksi on warmaa, että puu resonoi hänet kuulleen ihmisen kanssa.

Niin, kun sieltä sitten käwelitte maahiskallioille. Kulkiessanne säkkikaupalla roskaa keräsitte, mitä ajattelemattomat sinne oliwat jättäneet. Niinkuin sielläkin huomasin, niin metsän wäki toisiaan kylkeen pukkasi: "Katsokaas, tuolla ne menee. Tekewät hywää koko metsälle. Ei wain sillä, että roskat wähenewät metsässä, waan he kylwäwät samalla sitä ymmärrystä ja kiitollisuutta metsälle, mikä siellä energiamaailmassa niin paljon tekee." Eikä tässä ole kyse poisheitettyjen roskien määrästä, waan siitä tahdosta tehdä niin metsän hywäksi. Näin minä koin sen, mitä siellä koin ja näin teidän kanssa. Minä tähän loppuun sanon waan; että eläköön metsä!"