Kaivopuiston puunhenkien viesti

Keskiviikko 2.6.2010 klo 19:47

Kajuna ja neljä puuvanhinta Kaivopuistosta puhuvat:

Vihreä alue, joka kaupunkeihin jätetään, on aivan välttämätön. Pitää olla väljyyttä, jotta on tilaa elää ja hengittää. Tehtävämme on paljon muutakin kuin kasvaa ja olla paikalla. Olemme puiden henkiä, ja puhumme itsemme ja muiden kaltaistemme puolesta. Energeettisesti alueet, joilla elämme, tarvitsevat suuria puita. Ihmisen tapa kaataa meitä on olematta viisas. Tulisi kysyä metsiltä, kysyä suurilta puilta. Tulisi kysyä, missä voima kulkee; mikä on puiden voimaverkko. Varsinkin linkkipuilla on äärettömän tärkeä tehtävä. Kun kaadetaan linkkipuita, alueen energiajärjestelmä hajoaa. Tämä energiajärjestelmä vaikuttaa kaikkeen elävään, myös ihmiseen. Välinpitämätön ja epäkunnioittava puiden kaataminen laskee tilannetta energeettisesti entisestään.

Tuuli on viestijärjestelmämme liittolainen. Tuuli kulkee ja kuiskii puissa. On ehdottoman tärkeää tutkia puustoalue ennen rakentamista. Rakentaminen luonnon ehdoilla on ihmisen ja kaiken elollisen etu. On kyse ekosysteemin säilymisestä ja energiarakenteesta satojen, tuhansien vuosien ajalta - energiarakenteesta aikojen alusta asti. Ihminen rikkoo maan, kallion, vedet. Ihminen rikkoo saadakseen mieleisensä alueen omiin tarpeisiinsa ymmärtämättä ja huomioonottamatta kokonaisuutta. Ihminen katsoo omaa tarvettaan ymmärtämättä aikojen kuluessa syntynyttä energiamaailmaa. Puiden puolesta me puhumme tästä asiasta.

Heinjan tehtävä on todella tärkeä. (Heinja on ystävämme, männyn henki. Hänen kotipuunsa kaadettiin Helgen pihalta, mutta saimme tietää siitä etukäteen ja saatoimme laulaa asialle yhdessä haltiain kanssa. Näin Heinja vihkiytyi uuteen tehtäväänsä, jossa hän on uudenlaisen ymmärryksen rakentajana ja puolestapuhujana ihmiselle - kuuntelisitteko te lopulta meitä? Kuuntelisitteko, mitä kaikkea on otettava huomioon ennen kuin kaadatte meidät? Välittäisittekö kokonaisuudesta ja ympärillänne olevan näkymättömän maailman selviytymisestä ja hyvinvoinnista?)

Kajuna jatkaa. Mitä te ihmiset tekisitte, jos me puut menisimme lakkoon?

Me puina ja puiden henkinä elämme toisella tasolla kuin te. Emme voi muuta kuin yrittää korjata näitä rakenteita, joita toistuvasti hajotatte. Me olimme täällä kauan ennen teitä ja me olemme täällä kauan teidän jälkeenne. Antakaa meille se arvo, joka meille kuuluu.

On tärkeää, että ne ihmiset, jotka Kaivopuistossa kulkevat, lähettävät meille rakkauden täyteisiä ajatuksiaan. Me sinänsä, emme niitä tarvitse, mutta me ohjaamme ne eteenpäin niille alueille ja asioille, jotka niitä tarvitsevat; korjaamaan sitä, minkä ihminen toiminnallaan on rikkonut.

Kajuna pyytää erikseen, että viesti kerrottaisiin mahdollisimman monelle, joka kulkee Kaivopuistossa ja ymmärtää heidän maailmaansa.

Puiden Henkisyyttä kaatamassa

Torstai 6.5.2010 klo 14:53 - Helge Salo

Puiden maailma on huikean paljon vanhempaa kuin meidän ihmisten! Mitä me oikeastaan tiedämme puiden syvemmästä olemuksesta? Vastaus on selkeä ja voimakas: EMME MUISTA JUURI MITÄÄN! Sanon näin, sillä valo olentoina tiedämme kyllä, mutta olemme vajonneet ihmisinä materian syövereihin niin syvälle, että meitä on ravisteltava kuin töistä myöhästyvää pommiin nukkujaa, emmekä silti tahdo herätä.

Jos katsomme puita vain välttämättömänä materiaalivarastona, mitä ihmiskunta on tehnyt jo liian kauan, ei meillä pian ole näitä ystäviämme jotka ovat seuranneet kehitystämme pää pystyssä kaikki myrskyt kestäen.
 
Vanha viisas luonnonhenki Puupaimen Aaron on ollut kanssamme usein ja puhunut puiden ymmärtämisen välttämättömyydestä ja puiden kaatamisesta ymmärryksellä!
 
Asia tuli jälleen esille, kun taloyhtiömme pihalta merkattiin kaadettavaksi puita. Ehdimme näin käydä puiden luona kertomassa niille tarkemmin tulevasta ja erään puun hengen kanssa syntyi tärkeä vuoropuhelu asiasta, jonka tahtovat minun tuovan tiedoksi kaikille:
 
Kierrettyämme kaikki puut kertoen jokaiselle miksi ihminen on tulossa ja kaataa heidät, heille jäi aikaa vetäytymiseen. Puiden eetteriolemus vetäytyi takaisin maahan ja puiden hengille, maahisille ja puuhisille jäi aikaa tehdä tehtävänsä loppuun puun osalta ja jättää KOTINSA.
 
Illalla kun istuimme kotona, tuli parvekkeen vieressä kaadetuksi merkatun männyn henki luoksemme ja alkoi mielenkiintoinen tapahtumaketju. Ensin hän tuli vain kenttäämme "oleentumaan" niin kuin he asian ilmaisevat, ja kun oli aikansa siinä ollut, hän ilmaisi asiansa kysyen voisimmeko auttaa häntä irtaantumaan kokonaan puuyhteydestä, sillä hänelle tulisi uusi tehtävä. Sitten ilmaantui haltiavalona tietoisuus, joka pyysi meitä olemaan linkkinä korkeammalle energialle joka meidän kaikkien avulla tukisi irtaantumista. Oli kysymys muodonmuutoksesta, vihkiytymisestä uuteen tehtävään.
 
Soinnutimme A säveltä välillä vaihtaen E, I, ja U vokaaleihin värähtelyn muuttuessa. Oli kuin männystä olisi irtaantunut valoisa seittimäinen energia puunhenkeen Joka kasvoi kirkkaudessa ja koossa. Kun asia oli siltä osin valmis, puunhenki ilmaisi kiitoksensa ja kertoi myös nimekseen Heinja, joka auttaisi meitä liittämään hänen värähtelynsä kutsuun, mikäli kutsuisimme häntä.
 
(Nimien merkitys onkin itse asiassa tietyn äännevärähtelyn liittäminen johonkin tiettyyn entiteettin, jonka värähtely on lähellä nimen värähtelyä, jolloin meille on helpompi mieltää kutsu käyttämällä nimen värähtelyä. Tämä aihe, joka on mielenkiintoinen, enemmän käsiteltynä johtaisi taas pois aiheesta :-) )
 
Haltia ja Heinja kertoivat että Heinjan uusi tehtävä liittyy ihmisten puiden kaatamisen tarkoituksen ilmaisemiseen rakkaudella, ja vähitellen ihmiset heräisivät tekemään asioita toisin ja ehkä myöhemmin lopettamaan kokonaan kaatohommat kunnes heräämisen myötä käyttäisivät "arkikäyttöpuiden" sijaan muita materiaaleja. Tämä on ehkä kaukainen toive, mutta silloin kun puita kaadetaan, siihen täytyy löytyä
tarkoitus nöyryys ja kunnioitus ilmaistuna luonnonkunnille ja puille. Heidän puoleltaan tätä on jo tehty ja tehdään joka puolella maailmaa sillä herkistymisen myötä ihmiset ottavat myös tätä oivaltamista nyt paremmin vastaan kuin ennen ja siksi tarvitaan juuri tämänlaisia erikoistuvia henkiä.
 
Kului kaksi päivää kunnes Heinja aamulla herättyämme tuli ja sanoi "Tänä aamuna he tulevat". Kun istuimme aamukahvilla, kuuluikin moottorisahan pärähdys ja useita miehiä tuli urakan ottaneena hääräämään kaatohommissa. Aina kun sahanpärinä loppui tuli Heinja muutaman haltian kanssa miesten lähelle ja keskusteli heidän korkeamman olemuksensa kanssa. Sitä oli mielenkiintoista seurata. Eräs haltia ilmaisi minulle että he olisivat täällä koko päivän joka olisi Heinjan asian energiaan vihkiytymisen päivä. Sattumia kun ei ole, niin minulla olikin aikaa olla päivä kotona välillä tehden töitä ja välillä taas seuraten tapahtumia. Oli kuin haltiat olisivat laulaneet ja välillä energiat pyörivät Heinjan ympärillä välillä taas kietoutuen puunkaatajien ympärille.
 
Kun tuli vuoro kaataa Heinjan mänty parvekkeemme vierestä, meninkin istumaan parvekkeelle päiväkahvikupposta nauttimaan ja kuuntelin mitä ukot puhelisivat. Näinkin Heinjan lähellä erästä miestä, jolla oli köysi kädessä, se oli kiinnitetty ylös puuhun, jotta kaatosuuntaa saataisiin ohjattua. Ukko tokaisi toiselle että: "Näin komea Mänty, jos se kasvaisi muualla saisi kasvaa rauhassa, mutta nyt kaadetaan kun varjostaa liikaa parvekkeita."
 
Mielessäni hihkaisin "YESSS", osu ja uppos. Juuri siitä oli kyse, ettei tehtäisi mitään noin idioottimaista vain siksi että se varjostaa jotakuta ja siitä syystä se voidaan hävittää!!! Tunsin Heinjan haikean ja samalla riemukkaan energian, kun asia jota hän välitti näille miehille, meni läpi. Tietoisuutemme kohtasivat ja kiitimme toisiamme ja tätä hetkeä että saimme olla juuri nyt juuri tässä.
 
Heinja on kulkenut aina välillä kanssamme kun olemme Luonnonhenkimaailman kutsusta lähteneet jonnekin käymään kuten jokin aika sitten toisella visiitillämme Raaseporinlinnan metsässä
ja jokirannassa soinnuttelemassa.
 
Toivon hartaasti että tulevaisuudessa metsä- ja puutarhakoulutuksissa yhtenä oppialueena olisikin juuri tämä kasvimaailman henkisen merkityksen ymmärtäminen.

Toivotankin ihmiskunnalle Kunnioituksensisältämiä kaatoja silloin kun niitä on tehtävä.

Kiitos kävijöille

Lauantai 17.4.2010 klo 15:42 - Helge Salo

Kiitos kaikille sivustoilla kävijöille, joita on ollut runsain määrin, ja kiitos mukavasta palautteesta.
Luonnonhenkimaailmassa tapahtuu koko ajan paljon sillä kevät on muutenkin hyvin vilkasta aikaa.
 
Pyrin lähiaikoina kirjoittamaan asiasta, joka liittyy puiden kaatamiseen. Asia tuli esille, kun taloyhtiömme pihalta merkattiin kaadettavaksi puita. Ehdimme näin käydä puiden luona kertomassa niille tarkemmin tulevasta, ja erään puun hengen kanssa syntyi tärkeä vuoropuhelu asiasta, jonka tahtovat minun tuovan tiedoksi kaikille. Tästä tarkemmin lähiaikoina. 
 
Hyvää kevään jatkoa kaikille: Helgemikael

Luonnonhenkien kanssa teatterissa

Keskiviikko 31.3.2010 klo 20:49 - Helge Salo

Luonnonhenkiystävien kanssa teatterissa katsomassa Maija Poppasta

Olemme usein lukeneet iltaisin Luonnonhenkiystävillemme satuja Marjan ja hänen tyttärensä Hillan kanssa, sillä luonnonhenkiystävämme pitävät tarinoista ja mielellään katselevat kun "mielikuvittelemme" heille värikkäitä maailmoja tarinoista – He siis seuraavat kenttäämme ilmestyviä maailmoja ajatusluomuksistamme, jotka tarinoiden pohjalta syntyvät.

Joskus he päivällä saattavat kysyäkin, että luetaanko tänään, jolloin he tietävät laittaa sanaa kiertämään, että lukutuokio on tiedossa, ja silloin paikalle saapuu erinäinen määrä rohkaistuneita luonnonkuntien edustajia seuraamaan mitä tapahtuu. Vakioporukkaan kuuluu jo Kotihaltiamme Pyrri Marjan kotoa, ja Matilda ja Torri minun kotoani. Elma (maahinen) Rymättylä ja Riina (menninkäisiä) arvoisa puunhenki Oksman ja ystävänsä Liidia, Heipuli (puuhinen eli Raaseporissa  erään kuusen piirissä asuva keijumainen olento, joka huolehtii puun hyvinvoinnista ) ja monta muuta ystävää.

Viime syksynä tuli tilaisuus lähteä katsomaan Helsingin Kaupunginteatteriin Maija Poppasta. Ennen esityspäivää keskustelimme silloin tällöin asiasta, ja kerran iltalukemisten aikaan tuli teatterikäynti esiin ja syntyi ajatus tehdä reissu ystäviemme kanssa ja mitä he siitä tuumaisivat. Pyrri ja muutama rohkeimmista olivat heti lähdössä; ajatuksella, että voisivat tutussa kentässämme uskaltautua moiseen reissuun mukaan. Sana lähti kiertämään, ja vähitellen oli kasassa kymmenkunta riemukasta rohkeaa, mutta hieman jännittynyttä lähtijää.

Kaikillahan piti olla lippu, kuten ystävämme totesivat, joten Hilla askarteli kaikille omat liput.

Kun sitten esityspäivänä kaikki pakkauduimme asuntoautooni ja saavuimme vihdoin teatterin lähelle, olikin aika jakaa kaikille omat liput, joten liput levitettiin pöydälle, josta jokainen otti omansa (tässä tapauksessa ystävämme ottivat lipun eetteriosan fyysisen lipun jäädessä odottamaan pöydälle). Ja siitä lähdimme riemukasta hanhenmarssia letkassa teatteria kohden.

Väenpaljous teatterissa aiheutti tietysti oman jännitysmomenttinsa ystävillemme, mutta kentässämme he tulivat sujuvasti katsomoon, ja kun esitys alkoi, niin energiatkin alkoivat muuttua.

Näin ystävämme kertoivat asiasta myöhemmin kun keskustelimme:
Ihmisten ympärillä leijuu heidän arjen usein kaoottinenkin ajatusmaailmansa, ja tuollaisen ihmismäärän muodostama sekava ajatusenergiamassa, joka yleisöstä syntyy helposti, väsyttää ihmisenkin. Siksi ystävämme halusivat olla tutussa kentässämme, kunnes ihmiset keskittyisivät näytökseen.

Kun yleisö on jonkin aikaa uppoutunut esitykseen, heidän ajatusmallinsakin ovat samansuuntaisia, jolloin energiasta tulee harmonisempaa ja henkiystäviemme on helpompi vapautua näytelmän sekä ihmisten seuraamiseen.

Vähitellen luonnonhenget rohkaistuivat kauemmaksi; kuka parven reunalle istumaan, kuka taas näyttämön sivustalle tarkempaan tutustumiseen. Musiikki ja laulu tuovat esitykseen kirjaimellisesti väriä ja valoa lisää, sillä kun sävelet kaikuvat tilassa tilan energia kohoaa ja se miten ihmiset kokevat melodian tunnemaailmassaan luo lisää harmoniaa ympärille, ja tästä ystävämme pitivät erityisesti kokemassaan.

Kohtaus, jossa nuohooja laulaa ja lentää piipulta toiselle (vaijerin kannattelemana, jota ystävämme eivät tienneet ;-) ) kohautti luonnonväkeä, sillä maahisystävämme Elma, joka istui ylhäällä parven reunalla, nousi seisomaan ja oikein mäkihyppääjän etukenossa seurasi tapahtumaa, että miten se noin lentää. Minusta tuntui, että kohta Elma putoaa :-) , vaan eipä se olisi häntä satuttanut, mutta kyllä hän siellä pysyi melkein koko näytelmän ajan.

Sitten alkoi tapahtua, sillä teatterin tietokone alkoi pätkiä ja valot ja kulissit eivät toimineet niin kuin oli tarkoitettu. Vähän ajan kuluttua tuli näyttämömestari koputtamaan yhtä näyttelijää olalle ja supatti jotain ilmoittaen siten yleisölle, että koska tekniikka ei jostain syystä ole yhteistyössä heidän kanssaan, on pidettävä tauko ja he jatkaisivat mitä pikimmin.

Kenenköhän sormet lienevät olleet pelissä mukana, sillä homma ei tuntunut onnistuvan ja niinpä päänäyttelijä – nokisutari – tulikin kirjan kanssa istumaan näyttämön reunalle lukemaan Maija Poppasta siitä, mihin näytelmä oli jäänyt.

Tämäkös riemastutti ystäviämme, sillä he olivat jo tottuneet seuraamaan meidän lukuhetkiemme kuvamaailmaa. Kunpa yleisö olisi nähnyt sen mitä tapahtui: Kaikki kymmenen Luonnonhenkeä säntäsivät lavalle, kuka istumaan, toiset seisten lukijan ympärille. Heillä oli huikea aitiopaikka seurata miltä näyttäisi noin suuren yleisön tuottama mielikuvitusmaailma. Osat vaihtuivat, näinpä yleisöstä tulikin mielikuvitusnäytelmän esittäjiä.

Lukemisen edistyessä luonnonhenkien ilmeet ja olemus vaihtelivat heidän seuratessaan ihmisten tuottamia mielikuvia ja värejä, se oli todella minunkin mielestäni mielenkiintoista seurattavaa, nyt tosin seurasin enemmän mitä ystävämme kokivat.

Jonkin ajan kuluttua tuli uusi ilmoitus, ettei laitteita saataisi tähän hätään kuntoon, joten he tekisivät jotain mitä eivät ennen ole tehneet, eli vetäisivät näytelmän loppuun kenraaliharjoituksen tapaan ilman kaikkia tekniikan hienouksia, mutta koska valaistus ja musiikki pelaavat homma onnistuu.

Niinpä esitys sujui mukavasti ja ilman uusia kommelluksia loppuun asti.

Ystäviemme mieleen jäi hyvin loppukohtaus, jossa Maija Poppanen lentää kantapäät yhdessä sateenvarjolla näyttämöltä yleisön yli yläparvelle ja poistuu.

Kun palasimme kotiin, oli luonnonhenkiporukalla kiire singahtaa omiensa tykö kertomaan ja jakamaan kokemuksiaan.

Enpä olisi aikoinaan uskonut, että luonnonhenkimaailman kanssa voisi muodostua näinkin erikoisia yhteisjuttuja, ja että teatterikokemukseen voisi saada huikeasti syvemmän kokemuksen :-)

Tapahtumia ja sattumuksia pulpahtelee heidän kanssaan yhä lisää, ja ne saavat aina vain mielenkiintoisempia ilmenemismuotoja. Hiljattain kävimme heidän kanssaan myös lentokentällä kahvilla ja ilman kömmähdyksiä ei sitäkään selvitty........... ;-)

Luonnonhenkiviisautta

Tiistai 16.3.2010 klo 18:09 - Helge Salo

Tähän blogiin olen luvannut luonnonhenkiystävilleni kirjoittaa ajatuksista ja asioista, joita olen heidän kanssaan kokenut ja joita he tahtovat tuoda julki.

Kotihaltia ja joka paikkaan iloa pyörittävä luonnonhenki ystävämme nimeltään Pyrri, tahtoo kaikille lukijoille, siis sinulle siellä ruudun takana, muistuttaa, että ovi on auki kaikille joilla on rakkautta sydämestään jakaa myös heidän maailmaansa. He ovat ovella toivottamassa sinut tervetulleeksi omana itsenäsi, omalla tavallasi, sillä olet ainutlaatuinen niin kuin hekin.

Kun otat tämän askeleen heidän suuntaansa myös enkelit toivottavat sinut tervetulleeksi, sillä tulevina aikoina sinun kaltaisesi ovat niitä joille enkelikunta on siirtämässä luonnonkunnista huolehtimista. Tulevissa muutoksissa tulee vielä aika jolloin ihmiskunta ottaa osakseen heiltä tämän tehtävän.

Kaiken aluksi tahdon laittaa tähän tarinan, joka tapahtui 2006, sillä tämä tarina on erittäin ajankohtainen edelleenkin.

Olen keskustellut usein ystäväni Englantilaisen Druidin Francis Joyn kanssa luonnonkuntien asioista, ja tämän viimeisimmän viestin jälkeen koemme vieläkin tärkeämmäksi viedä viestiä eteenpäin.

Tässä tiivistelmä tapahtumaketjusta:
Istun olohuoneessa ja katson kalliota pihallamme, kohtaa, jossa on kolmiomainen syvennys ja siinä kasvaa kaunis kataja. Ihailen sitä ja koko paikkaa. Ajatukseni seisahtuvat ja vain katselen, kunnes huomaan että kallioseinässä, katajan takana, alkaa hennosti loistaa valoa ja havaitsen menninkäisen seisovan ikään kuin oviaukossa tuijottaen kiinnostuneena. Me vain tuijotamme toisiamme ja lähetän rakkauden täyttämän tervehdyksen.

Saan samanlaisen takaisin häneltä, nyökkäämme toisillemme ja hän poistuu. Tunne on mahtava. Parin päivän kuluttua istun jälleen olohuoneessa ja vilkaisen samaa paikkaa uudelleen, sillä jokin vain pysäytti minut katsomaan. Koen samanlaisen valoisuuden kalliossa, ja nyt menninkäinen tulee kahden lapsensa kanssa ja kaikki katsovat minua, lapset hieman ujosti hämillään. Silloin tunnen voimakkaana ajatuksen jonka hän lähettää:

"Tässä minun lapseni täällä ja sinä siellä lapsinesi. Elämme samassa paikassa ja ajassa mutta eri tasoilla, tämä on meidän kaikkien koti!" Viesti oli täynnä rakkautta ja ystävyyttä.

Olen juuri ulkona pihalla lähellä menninkäisen kotia kallion juurella, kun Francis soittaa. Keskustelen hänen kanssaan siitä, mitähän mieltä menninkäiset ovat näistä maan muokkaamisista, kallioiden räjäytyksistä ja metsien kaatamisista teiden ja rakennuksien tieltä, kun emme näe emmekä ajattele luonnonhenkimaailmaa emmekä luonnon energia puolta toimissamme. Francis pyysi minua kysymään heiltä suoraan mitä itse ajattelevat, vaikka vastauksen tiesimme, mutta olisi kiintoisaa kuulla se heidän ajatuksin.

Vastasin kysyväni kunhan saan tehdyksi paperitöitäni alta pois. Menen työhuoneeseen jatkamaan töitäni, mutta hetken kuluttua huomaan menninkäisen vierelläni istuessani lattialla papereiden keskellä. Tunnen jonkin korkeamman Deevan tai Luonnonhenkimaailman Viisauden lähelläni. Menninkäinen toimii sanansaattajana koska olemme jo rakentaneet yhteyden ja viesti on selvä kun hän kertoo:

"Tiedämme että teette tienne, rakennatte rakennuksenne ja niiden tieltä kaadatte metsät, halkaisette kalliot, VAAN MITEN SEN TEETTE. Olimme täällä, ja yhä olemme. Me vain väistymme kun emme muuta voi.

Kun vain ymmärtäisitte ja tiedostaisitte sen, että mekin olemme tässä maailmassa teidän kanssanne ja tekisitte tämän työnne kunnioittaen Maa-Äitiä ja tietäen, että vaikutatte maailmaamme, tapanne toimia muuttuisi vähitellen.

Emme pyydä mitään, emme vaadi mitään, emmekä anele mitään. Me vain olemme sitä miksi Maa-Äiti meidät on luonut. Me vain rukoilemme, että rakkautemme olisi kyllin suuri sen voiman kautta, millä hän yhä teitäkin rakastaa, niin että heräisitte, sillä ovi on auki. Vielä koittaisi aika jolloin voisitte meitäkin rakastaa."

Viestissä ei tuntunut katkeruutta eikä vihaa, vain ikiaikaista viisautta ja kaikkiallista Rakkautta. Kyynelet vierivät poskilleni, niin voimakas oli tunnelataus viestissä ja tunsin häpeää edustamani ihmiskunnan puolesta.
 
Tunteeseeni tuli heti Kommentti:
"Ei sinun tarvitse hävetä. Kelle puhuisimme kun ette kuule tai ette halua kuulla. Kerro sinä heille niin ehkä joku herää ja kaikki jotka heräävät auttavat tietoisuudellaan muitakin heräämään vaikka eivät sitä sanoiksi pukisikaan, sillä tahdollanne voitte auttaa todella paljon."
 
Noissa sanoissa on niin syvä totuus todellisesta voimasta, joka meillä kaikilla on. Vaatii vain ymmärryksen siitä kuinka paljon olemme tehneet luonnonhenkien "Äiti-Maan tahdon ilmaisijoiden" tehtävien vaikeuttamiseksi, niin menneinä aikoina kuin vieläkin.
Ovi on todellakin auki ja Äiti-Maa ja luonnonhenkimaailma vain odottavat että rakkautensa olisi kyllin suuri meidän herätä. www.earthchambers.com sivustolla jonka olen kanavoinut maanpiirin energiakammioista ja niihin liittyvistä asioista on eräs kammio Uudessa Seelannissa johon liittyy luonnonhenkimaailman tärkeä osuus. He olivat jo kauan sitten mukana luomassa niitä puitteita, joissa meidän ihmisten olisi hyvä elää ja kehittyä, vaan mitä olemme antaneet heille. Ystävyytemmekö, rakkautemmeko?

Näinä ylösnousemuksen energioiden aikoina on viimein avautunut suurempi mahdollisuus luoda uudelleen syvempi yhteys ja rakkaus myös heille.
 
 Valoa ja iloa Sydämeesi Tälle Matkallesi

T: Helgemikael