Puiden Henkisyyttä kaatamassa

Torstai 6.5.2010 klo 14:53 - Helge Salo

Puiden maailma on huikean paljon vanhempaa kuin meidän ihmisten! Mitä me oikeastaan tiedämme puiden syvemmästä olemuksesta? Vastaus on selkeä ja voimakas: EMME MUISTA JUURI MITÄÄN! Sanon näin, sillä valo olentoina tiedämme kyllä, mutta olemme vajonneet ihmisinä materian syövereihin niin syvälle, että meitä on ravisteltava kuin töistä myöhästyvää pommiin nukkujaa, emmekä silti tahdo herätä.

Jos katsomme puita vain välttämättömänä materiaalivarastona, mitä ihmiskunta on tehnyt jo liian kauan, ei meillä pian ole näitä ystäviämme jotka ovat seuranneet kehitystämme pää pystyssä kaikki myrskyt kestäen.
 
Vanha viisas luonnonhenki Puupaimen Aaron on ollut kanssamme usein ja puhunut puiden ymmärtämisen välttämättömyydestä ja puiden kaatamisesta ymmärryksellä!
 
Asia tuli jälleen esille, kun taloyhtiömme pihalta merkattiin kaadettavaksi puita. Ehdimme näin käydä puiden luona kertomassa niille tarkemmin tulevasta ja erään puun hengen kanssa syntyi tärkeä vuoropuhelu asiasta, jonka tahtovat minun tuovan tiedoksi kaikille:
 
Kierrettyämme kaikki puut kertoen jokaiselle miksi ihminen on tulossa ja kaataa heidät, heille jäi aikaa vetäytymiseen. Puiden eetteriolemus vetäytyi takaisin maahan ja puiden hengille, maahisille ja puuhisille jäi aikaa tehdä tehtävänsä loppuun puun osalta ja jättää KOTINSA.
 
Illalla kun istuimme kotona, tuli parvekkeen vieressä kaadetuksi merkatun männyn henki luoksemme ja alkoi mielenkiintoinen tapahtumaketju. Ensin hän tuli vain kenttäämme "oleentumaan" niin kuin he asian ilmaisevat, ja kun oli aikansa siinä ollut, hän ilmaisi asiansa kysyen voisimmeko auttaa häntä irtaantumaan kokonaan puuyhteydestä, sillä hänelle tulisi uusi tehtävä. Sitten ilmaantui haltiavalona tietoisuus, joka pyysi meitä olemaan linkkinä korkeammalle energialle joka meidän kaikkien avulla tukisi irtaantumista. Oli kysymys muodonmuutoksesta, vihkiytymisestä uuteen tehtävään.
 
Soinnutimme A säveltä välillä vaihtaen E, I, ja U vokaaleihin värähtelyn muuttuessa. Oli kuin männystä olisi irtaantunut valoisa seittimäinen energia puunhenkeen Joka kasvoi kirkkaudessa ja koossa. Kun asia oli siltä osin valmis, puunhenki ilmaisi kiitoksensa ja kertoi myös nimekseen Heinja, joka auttaisi meitä liittämään hänen värähtelynsä kutsuun, mikäli kutsuisimme häntä.
 
(Nimien merkitys onkin itse asiassa tietyn äännevärähtelyn liittäminen johonkin tiettyyn entiteettin, jonka värähtely on lähellä nimen värähtelyä, jolloin meille on helpompi mieltää kutsu käyttämällä nimen värähtelyä. Tämä aihe, joka on mielenkiintoinen, enemmän käsiteltynä johtaisi taas pois aiheesta :-) )
 
Haltia ja Heinja kertoivat että Heinjan uusi tehtävä liittyy ihmisten puiden kaatamisen tarkoituksen ilmaisemiseen rakkaudella, ja vähitellen ihmiset heräisivät tekemään asioita toisin ja ehkä myöhemmin lopettamaan kokonaan kaatohommat kunnes heräämisen myötä käyttäisivät "arkikäyttöpuiden" sijaan muita materiaaleja. Tämä on ehkä kaukainen toive, mutta silloin kun puita kaadetaan, siihen täytyy löytyä
tarkoitus nöyryys ja kunnioitus ilmaistuna luonnonkunnille ja puille. Heidän puoleltaan tätä on jo tehty ja tehdään joka puolella maailmaa sillä herkistymisen myötä ihmiset ottavat myös tätä oivaltamista nyt paremmin vastaan kuin ennen ja siksi tarvitaan juuri tämänlaisia erikoistuvia henkiä.
 
Kului kaksi päivää kunnes Heinja aamulla herättyämme tuli ja sanoi "Tänä aamuna he tulevat". Kun istuimme aamukahvilla, kuuluikin moottorisahan pärähdys ja useita miehiä tuli urakan ottaneena hääräämään kaatohommissa. Aina kun sahanpärinä loppui tuli Heinja muutaman haltian kanssa miesten lähelle ja keskusteli heidän korkeamman olemuksensa kanssa. Sitä oli mielenkiintoista seurata. Eräs haltia ilmaisi minulle että he olisivat täällä koko päivän joka olisi Heinjan asian energiaan vihkiytymisen päivä. Sattumia kun ei ole, niin minulla olikin aikaa olla päivä kotona välillä tehden töitä ja välillä taas seuraten tapahtumia. Oli kuin haltiat olisivat laulaneet ja välillä energiat pyörivät Heinjan ympärillä välillä taas kietoutuen puunkaatajien ympärille.
 
Kun tuli vuoro kaataa Heinjan mänty parvekkeemme vierestä, meninkin istumaan parvekkeelle päiväkahvikupposta nauttimaan ja kuuntelin mitä ukot puhelisivat. Näinkin Heinjan lähellä erästä miestä, jolla oli köysi kädessä, se oli kiinnitetty ylös puuhun, jotta kaatosuuntaa saataisiin ohjattua. Ukko tokaisi toiselle että: "Näin komea Mänty, jos se kasvaisi muualla saisi kasvaa rauhassa, mutta nyt kaadetaan kun varjostaa liikaa parvekkeita."
 
Mielessäni hihkaisin "YESSS", osu ja uppos. Juuri siitä oli kyse, ettei tehtäisi mitään noin idioottimaista vain siksi että se varjostaa jotakuta ja siitä syystä se voidaan hävittää!!! Tunsin Heinjan haikean ja samalla riemukkaan energian, kun asia jota hän välitti näille miehille, meni läpi. Tietoisuutemme kohtasivat ja kiitimme toisiamme ja tätä hetkeä että saimme olla juuri nyt juuri tässä.
 
Heinja on kulkenut aina välillä kanssamme kun olemme Luonnonhenkimaailman kutsusta lähteneet jonnekin käymään kuten jokin aika sitten toisella visiitillämme Raaseporinlinnan metsässä
ja jokirannassa soinnuttelemassa.
 
Toivon hartaasti että tulevaisuudessa metsä- ja puutarhakoulutuksissa yhtenä oppialueena olisikin juuri tämä kasvimaailman henkisen merkityksen ymmärtäminen.

Toivotankin ihmiskunnalle Kunnioituksensisältämiä kaatoja silloin kun niitä on tehtävä.