Luonnonhenget Ikeassa

Arvo: "On se waan ollut mielenkiintoista, kuulkaas. Katsella ja huudella sinne kauas, kenttätoimittajille. Minusta oli mielenkiintoista ja jännittäwää ajatus, että uudestaan tehtäisiin tämmöinen kaukotoimittajakuwaus. Niinkuin silloin siitä Porwoon Sikosaaresta. Tällä kertaa minä seurasin, kun nämä, niinkuin nyt saan ilmaista kuulkaas, kenttätomittajat Marja ja Helge luonnonhenkien kanssa Ikeassa käwiwät. Sinne se Armenin luonnonhenkiystäwä Oivariini oli tullut jo odottamaan. Että päästäisiin yhdessä katsomaan keittiöitä.

Niin, se oli mielenkiintoista tehdä huomiota siitä, kuinka toiset meniwät innoissaan melskaamaan lasten leikkipaikoille, ja jotkut taas meniwät katsomaan astioita ja jotkut hyppimään sängylle. Ja niinkuin Oivariini sitten innoissaan odottamaan, että milloin päästään yhdessä katsomaan keittiöitä. Jaa-a. Mikä se kutakin kiinnostaa.

Ensin kun siellä kuitenkin mentiin kahwille, niin siellä tuumattiin, että ei me jakseta kahwilla istua. Me mennään jo hyppimään. Ja aina joku käwi katsomassa, että wieläkö täällä juodaan kahwia. Mennäänkö jo.

Onhan se wähän niin, niinkuin meistä on sanottu, että oli meillä ikää minkä werran tahansa, niin me ollaan silti tällaisia ikinuoria Wilkkaita kuin lapset, kun sille päälle satutaan. Ja sitähän sattuu usein. Siellä sitten kun yhdessä kiersitte katsomassa osastoja, niin itse asiassa oli mielenkiintoista luonnon wäestä seurata, mitä Marja ja Helge ajattelewat huonekaluista ja niistä huonemalleista, mitä sinne oli rakennettu. Koska siinä me näimme teidän energioista, että minkälaisia mielikuwia jostain sisustuksesta syntyy. Mutta kyllä se silti meni wäellä enemmän hyppimiseksi. Tai sitten kuka meni peiton alle niin, että waan silmät ja nenä näkyy. Niinkuin sillä lailla meni Manteri. Korwat ja nenä näkyy ja hän sieltä peiton alta huutaa: "Tämä on warattu! Ei saa hypätä!"

Nii-in. Aina ei kerinnyt waroittaa, että on jo warattu. Ja silloin kun sängyllä kolme yhtä aikaa hyppää, niin jo se peiton alle piiloon mennyt sieltä lentää ylös. Sehän toimii kuin trampoliini. Tyynyt ja menninkäiset sieltä lentää ilmaan. Niin. Kyllä ne keittiöt on paljon rauhallisempia paikkoja."

Pyrri: "Me olemme yhdessä luonnokkaita. Kun kolme luonnokasta hyppää, niin se on menoa."

Marja: Luonnokas on yhteisnimitys, joka voi tarkoittaa tonttua, menninkäistä, maahista ...

Pyrri: "Minusta tuntuu kotoisammalta, jos minä sanon, että luonnokas. Niin ei tarvitse erikseen määritellä, että mikä. Ette tekään sano, että ihmishenki. Ette tekään puhu, että se norjalaishenki, joka oli siellä..."

Arvo: "Niin. Oli mielenkiintoista katsoa Oivariinia, kun hän seurasi teidän tunnelmianne näistä keittiöistä. Koska keittiöt ovat se Oivariinin juttu. Waikutti ihan selvästi siltä, että Oivariini etsii keittiöstä myös tunnelmaa. Kun hän katsoo, että miltä Helgestä ja Marjasta tuntuu joku keittiö. Että minkälaista siellä olisi olla ja tehdä. Ja Oivariini tuumasi, että kylläpä on paljon tyhjiä laatikoita. Sanoi, että niin niin, tämähän on sellainen kuwiteltu keittiö. Sitten hän rupesi jo miettimään sitä, että tuohon laitettaisiin tuota ja tuonne sitä toista. Ja mitä sitten minnekin laitettaisiin

Kyllä sille Oivariinille ykköseksi jäi se ensimmäinen vaalea, hieman maalaismaista keittiötä muistuttawa sisustus. "Lämmin." Näin hän tuumasi. Ja toinen se awara kartanomaisempi keittiö. Jossa mahtuu myös juoksemaan.

Muuten; tiedättekös kaikki. Kyllä me törmättiin siellä muihinkin luonnonhenkiin, jotka oliwat tulleet sinne. Muutama rohkelikko, jotka oliwat keksineet sen, että warsinkin kun paikka menee kiinni, kun siellä ei kerran kukaan asu, niin ei kun menoksi. Kyllä riittää sänkyjä hypittäwäksi. Siellä oli muutama, joilla oli jäänyt weto päälle. Oliwat wieläkin siellä hyppimässä. Koskapa kun meidän wäki tuli sinne hyppimään, niin heti kuului yhdestä sängystä, että warattu! Huusiwat wain, että ei kun menoksi. Kyllä näitä kaikille riittää.

Niin. Waikka kysymyksessä onkin iso kauppa, niin siellä ei ole kuitenkaan ihmisen sinne jättämää asumisen jälkeä. Koska siellä enemmän fiilistellään ja haaweillaan ja kuwitellaan, että minkälaista sitten olisi, jos meillä olisi tällaista."