Kuka kysyy puilta?

"Minä esitän puiden puolesta arwollisen kysymyksen: KUKA KYSYY PUILTA? Tällä puun henget haluavat kysyä ihmisiltä, että silloin kun te kaadatte puut, niin kuka ihmisistä huomaa tai edes tietää kysyä puulta yhtään mitään. Tai edes kertoa, että nyt tästä ja tästä täytyisi tämä puu kaataa. Kas kun jos näin tekisi, niin silloin puu ja puun henki tietäisiwät toimia sen mukaan. Joo-o, se on puulle kirjaimellisesti, että nyt henki lähtee. Jokaisella puulla on myös puun olemassaolon ja elämisen kanssa tietysti myös tehtäwä. Miksi se puu kaswaa juuri siinä. Ja wälittää omaa woimaansa juuri ainutlaatuisella tawallaan juuri siinä kohtaa. Jokainen puu on yhteydessä siihen kokonaisenergiaan, joka sillä alueella on, ja waikuttaa siihen omalla tawallaan.

Ihmisen tekemät awohakkuut ovat järkyttäwimpiä, mitä woi tehdä. Ei pelkästään siksi, että se näyttää ja tuntuu kauhealta. Waan siksi, että ihminen hajottaa. Koko sen paikan energiarakenteen, joka siihen on syntynyt wuosikymmenten tai -satojenkin aikana. Olen minä silloin ennen, ennen kuin sen saunan kanssa muutin tänne Pakilaan, siellä wanhan kotipaikan metsässä nähnyt. Silloinhan ei wielä näin rajuja awohakkuita tehty. Mutta isoja hakkuita kuitenkin.

Niin minä kerran siellä tapasin kannon nokassa istumassa wanhan puupaimenen. Hän hieman surullisen näköisenä sanoi: "Nyt pitää niin paljon taas aloittaa alusta."

Ja silloin kuitenkin metsän pohjan jälki oli toista kuin näissä nykyisissä awohakkuissa. Niin siksipä minä sanon monen puun puolesta: "Jos ette osaa kysyä puulta, sopiiko sitä kaataa siitä ja siitä syystä, ja näin tehden kuunnella ja arwioida sitä tekemistä; niin jos ainakin kertoisitte puulle, että milloin ja minkä tähden ollaan puuta kaatamassa. Niin olisi heilläkin aikaa toimia."

Luonnonkansat ennen ja nykyisinkin kertowat ja kysywät metsältä kaikkea, mitä sinne aikovat tehdä. Niin silloin kaikki woiwat paremmin. Ei wain pelkästään metsät, waan myös ne ihmiset, jotka sillä alueella asuvat. Koska sen alueen energiarakenne on paljon tasaisempi ja harmonisempi.

Niin kuin Marja ja Helge, teidän luokse on wiime aikoina tullut hywin monia puiden henkiä juuri siksi, että heidän ajatuksiaan ja wiestiään kulkisi enemmän ihmisen luokse. Ja myös siksi, että niin monet puun henget ottawat uusia tehtäwiä. Ja auttawat kaikkia muita puita, ja waikuttavat myös ihmisiin sillä alueella; että he oppisivat kuuntelemaan enemmän puita."

Tässä kohden saunoimme hywän saunan ja kenenkään mihinkään pyrkimättä syntyi tähän artikkeliin jälkikirjoitus.

"Te herätätte metsän ihmisissä. Ja se on se hetki, kun ihminen löytää itsensä metsän sylistä omana itsenään. Silloin hän woi kokea olewansa yhtä puiden ja koko metsän kanssa. Eihän hänen henkensä ole sieltä koskaan poissa ollutkaan, mutta hän on unohtanut wain sen metsän, joka hänessäkin elää. Ja tämän löytöretken tehtyään hän ymmärtää puitakin paremmin. Ugh"